HUS Naistenklinikka - Helsinki

Helena R.

Kamala paikka. Tuntemattomat lääkärit lähettävät huonoja lausuntoja/ lähetteitä joilla ei saa järkevää jatkohoitoa.Mitäköhän järkeä on keskustella hoitavan lääkärin kanssa kun lähetteen tekee joku suomenruotsalainen MIESlääkäriosastonjohtaja, jolla ei ole mitään hajua aikaisemmista keskusteluista hoitavan lääkärin kanssa, ei tietoa potilaan hoitoja rajoittavista sairauksista, eikä mitään intressejä potilaan nopeampaa parempaa ja kustannustehokkaampaa hoitoa kohtaan. Kiitos Naistenklinikan olen nyt menettänyt työkykyni ja menetän varmaan pian henkeni kun sydämeni pysähtyy anemian takia. Huono hoito, hoitajat ei osaa pistää mutta hakkaavat piikkiä neljä kertaa ja rikkovat surutta suonet ja pyytävät anestesialääkärin pistämään ja tekemään työnsä. Kun reklamoi niin käsketään aina jatkossa pyytämään anestesialääkäri pistämään(ei ole normaalia).
Anestesialääkärit aikaisemmista leikkauksista ja muut aiheutti toimenpiteillään krooniset kivut käsien verisuoniin. Tyrkytetään turhia rankkoja hoitoja ja kohdunpoistoa ja terveydelle vaarallisia hormoneja. Kun reklamoi niin kiusataan.

Tuuli Niiranen

Synnytin täällä kahdesti, vuonna 2012 ja 2023. Molemmilla kerroilla homma toimi, henkilökunta oli ystävällistä ja osaavaa. Ei valittamista. Tänne toivottavasti taas uudestaan nyt touko-kesäkuun vaihteessa synnyttämään.

Anastasia

Suuri kiitos kaikille hiuppuammattilaisille! Pelastaneet minun ja minun lapsen henkeä. Kaikki työntekijät ovat erittäin päteviä, synnyttäjät ovat 100% turvallisissa käsissä.

dilli raj jaishi

Kaikki sairaalassa työskentelevät ihmiset ovat pitäneet erittäin hyvää huolta, he ovat palvelleet teitä erittäin hyvin ja rakkaudella, kiitos paljon kaikille ihmisille.

Enni Jasmin

Minä en ole koskaan synnyttänyt, mutta jouduin lähetteellä naistenklinikalla gynekologisten vaivojen takia. Kärsin kovista kivuista kuukautisten aikana ja niiden ulkopuolella, eikä normaalit särkylääkkeet auttaneet minua ollenkaan. Naistenklinikalla minua ei kuitenkaan ole koskaan otettu vakavasti, ja kivun hoito on jäänyt puolitiehen. Kipujani on vähätelty, työkykyäni pidetty hyvänä vaikka en sietänyt kävelyä, autokyydissä oloa tai pitkälti edes istumista. Nykyään en edes uskalla mennä hoidettavaksi ja vältän lääkärillä käyntiä puhjenneen pelon takia. Kierukan asennus oli järkyttävä, puoli tuntia kestävä kidutussessio, johon pyysin puudutusta jo etukäteen (en ole synnyttänyt, kohdunsuuni on ahdas ja kärsin pahoista kivuista jo ultrien takia - mikä voisi mennä pieleen tässä yhtälössä). Puudutusta en saanut kuin vasta puolen tunnin ronkinnan jälkeen, jonka aikana itkin ja vapisin kivuista. En pystynyt edes kiljumaan tai pyytämään että toimenpide lopetettaisiin, olin suoraan sanoen shokissa.

Kärsin kierukan asennuksen jälkeen 3 kuukautta järkyttävistä supisteluista, jolloin huusin yöt ja päivät putkeen. Kun sitten menin takaisin saadakseni kivunhoitoon muutakin kuin Buranaa, minut passitettiin takaisin kotiin kärsimään. Sain palovammoja vatsanalueelle, koska pystyin hengittämään vain erittäin kuuman lämpötyynyn kanssa. Ja tämä oli vain lopun alkua. Minulle tehtiin endometrioosidiagnoosi, mutta hoitovaste hormoneilla ja tavallisilla kipulääkkeillä on huono. Ja miksei olisi, onhan kivut saaneet kroonistua jo monia vuosia, ja kehoni on herkistynyt kaikenlaisille ärsykkeille. Tästäkin huolimatta oloni oli naistenklinikalla kuin luulosairaalla. Koska endometrioosini on pinnallista, oletettiin sen olevan melkolailla kivutonta. Vaikka useat tutkimukset osoittavat, etteivät endometrioosin laajuus tai vaikeusaste korreloi kipujen kanssa. Minua hoitanut yksityinen lantionpohjan fysioterapeuttikin kommentoi, että lihakseni ovat järkyttävän jumissa jatkuvan kivun takia. Kivut eivät koskaan olleet pääni sisällä.

Olen syvästi järkyttynyt, että naisten hoitoon keskittyvässä sairaalassa on näin syviä aukkoja potilaan kipukokemuksen uskomisesta alkaen aina itse hoitoon asti. Naisten kipua ja naisten sairauksia on vähätelty vuosisatojen ajan, mutta miksi näin on myös naistenklinikalla? Minunlaisiani kroonistuneista kivuista kärsiviä potilaita ovat vaikeaa hoitaa, mutta elämä jumissa neljän seinän sisällä kipujen kanssa on vielä vaikeampaa. Hoidon ja empatian tasosta kertokoon se, että en läheisteni suostutteluista huolimatta ole suostunut palaamaan takaisin. Mieluummin makaan kotona kamalissa kivuissa kuin tulen hakemaan uuden buranareseptin ja lääkärikammon. Tätä en soisi tapahtuvan edes pahimmalle vihamiehelleni.

Teemu

Täällä lapseni autettiin maailmaan. Kaikki oli ystävällisiä, auttavaisia ja todella ammattitaitoisia. Kertaakaan ei tullut tilannetta, missä olisi ollut epämukava tunne. Nainenkin antoi 10/10 pistettä kokonaisuudesta.
Kehittämisen aiheita:
1.Kun tulin autolla hakemaan muksua,niin edessä vois olla 30.min paikkoja reilusti sinappikoneiden hakuun (jätin tälläkertaa auton sakkopaikalle, koska en voinut jättää autoa kauas)
2.Vietettiin perhehuoneessa 3 yötä. Välipalakone voisi olla menestys. Emäntä haaveili salmiakista ym.
Kiitoksia kaikesta ?

Loviisa Pitenius

Ystäväni syntyi täällä kahdeksantoista vuotta sitten 3.8 2004. Hänen äitinsä jätettiin oman onnensa ja käsiensä nojaan kun hänet tyrkättiin tyhjään synnytyssaliin odottamaan.
Täällä hän sitten odotti henkilökuntaa siihen asti, kunnes tuntui siltä että täytyi kutsua henkilökunta paikalle. Napin painalluksella hän kutsui henkilökunnan paikalle ja sai sitten pahoittelut tästä kömmähdyksestä! Ilmeisesti kätilöt olivat juuri vuorojen välissä ja siksi vähän sekaisin. Tästä kuitenkin selvittiin ja ystäväni pääsi onnistuneesti ulos äidistään ( kiva juttu!). Perhe lähti kuitenkin pois helsingistä sen jälkeen kun saivat tuoreen tyttölapsosen mukaansa, eivätkä ole takaisin tulleet 🙂

Marjo Mäki-Kihniä

Mahtava henkilökunta niin päivystyksessä, osastolla kuin leikkaussalissa. Rauhallista, ammattitaitoista, nopeaa ja ystävällistä hoitoa. Kivuista huolimatta paras kokemus koskaan. Kiitos täydestä sydämestäni kaikille. Miten te jaksatte?